Kiukonmäen Erämiehet Ry

Kiukonmäki sijaitsee Lapinlahden kunnan Ollikkalan kylässä. Tarkemmin se on nimensä mukaisesti mäki, jossa on ollut vanhaa kanta-asutusta jo ainakin 1790- luvulta lähtien. Tällöin mäelle muutti yksi Korhosen veljeksistä. Tämä veli oli nykyisten Kiukonmäen Korhosten esi-isä. Nykyään muistona on vielä mm. Korhostie. Kylä sijaitsee noin 10 km Lapinlahden kirkonkylästä pohjoiseen Paisuan tien varrella. Kyse on myös alueesta nimeltään Pohjois-Ollikkala.

Tästä on saanut nimensä vuonna 1981 yhdistysrekisteriin merkitty Kiukonmäen Erämiehet - niminen metsästysseura. Kantimena ja motiivina seuran perustamiseen oli tyytymättömyys aika ajoin ilmenevään kurittomuuteen pienriistan metsästyksessä. Maanomistajien maat olivat suurelta osin vuokrattu hirvenmetsästykseen nykyiselle naapuriseuralle ja eräät maanomistajat olivat tyytymättömiä siihen, että metsällä liikkui aivan tuntematonta porukkaa. Ehkä uuden seuran perustaminen jätti pienen jännitteen entisen ja uuden seuran välille, jota saattaa ilmetä tänäkin päivänä. Seuran perustamisen aktiivihenkilöinä toimivat Lassi Kumpulainen, Jouko ja Seppo Ruotsalainen, Risto Korhonen, Simo Hämäläinen ja Juhani (Jussi) Katainen ja Leevi Rinne. Taustavaikuttajana oli myös Lassin isä Kalervo. Simo, Jussi ja Kalervo toimivat jo autuaimmilla metsästysmailla. Seura kunnioittaa nöyrästi heidän muistoaan.

Aluksi aktiivia henkilöitä oli seuran perustamisen aikoihin noin 10, jotka vaikuttivat voimakkaasti perustamisvaiheessa edellä mainittujen lisäksi.. Jäsenien lukumäärä nousi pian 30:een ja nykyään jäsenmäärä on noin 80 jäsentä. Valtaosa heistä on ns. "maksavia" jäseniä", ei aktiivisesti metsästäviä, mutta he maksavat jäsenmaksunsa täsmällisesti.

Aluksi seuran jäsenyys oli tiukasti sidottu maanomistukseen ja alueella asumiseen. Kylän keskuksena oli Heinäahon kansakoulu. Jo seuran rekisteröitymisvuotena uusi hirviseurue sai yhden hirvenkaatoluvan ja Kumpulaisen Lassi onnistui kaatamaan naarashirven. Peijaiset pidettiin kaikille maanomistajille, alueella asuville ja naapuriseurojen edustajille kansakoululla ja näin meneteltiin aina koulun lakkauttamiseen saakka vuosituhannen vaihteeseen.

Aina koulun lakkauttamiseen saakka seuran toiminta oli vakaata; sääntöjen mukaiset kokoukset pidettiin, talkoita järjestettiin ja pienimuotoista riistanhoitoa harjoitettiin. Kautta aikojen aktiivinen talkoisiin osallistuminen on ollut suhteellisen vähäistä, mutta seura ei ole asettanut sen suhteen tiukkoja sanktioita. Jokaisen valinnanvapautta on kunnioitettu. Yhteisöllisyyden kannalta koulun menetys toi seuralle runsaan vuosikymmenen pysähtyneisyyden ajan. Kunnia kuuluu seuran kulloisillekin luottamushenkilöille siitä, että seura pysyi toimivana. Erityismainnan antaitsevat pitkään seuran puheenjohtajana toiminut Jouni Kulin ja sihteereistä Leevi Rinne, Juha Kannasmaa ja Marko Kokkonen. Uuden yhdistyslain säätämisen ja sen mukaisten uusien sääntöjen myötä toimintaan tuli kenneltoiminta. Seuran jäsenillä on ollut niin hirvi- kuin ajokoirapuolella menestyneitä koiria ja seuran maita on annettu ajokokeiden järjestäjien käyttöön.

Seuran säännöt uudistettiin jälleen vuonna 2010. Johtokunnan toimivaltaa päätöksenteossa lisättiin ja samassa yhteydessä todettiin, että seuraa uhkaa väistämättömästi muillekin seuroille niin tyypillinen ukkoutuminen. Jotain todellista muutosta oli tehtävä. Seura on joutunut tekemään historiansa aikana joitain kipeitäkin päätöksiä. Ne ovat aina omiaan aiheuttamaan jopa henkilötasolle meneviä, tunnepitoisia seurauksia. Toivottavasti aika parantaa haavat.

Uusien sääntöjen myötä hirvijaos lopetettiin ja hirvestys tuli kiinteäksi osaksi muuta toimintaa. Seurassa alkoi vakava keskustelu seuran tulevaisuudesta. Vaikka seurassa kunnioitetaan ja kuunnellaan maanomistajia, niin tosiasia oli, että valtaosa maista alkaa olla jo kaupunkilaismetsänomistajien omistuksessa joko maakauppojen tai perinnönjakojen seurauksena. Myös yhdistyslain jäsenten yhdenvertaisuus tuli kriittiseen tarkasteluun. Seurassa haluttiin aktivoida seuran sääntöjen mukaisesti riistanhoitotyötä ja nuorien jäsenten määrää haluttiin pikku hiljaa lisätä.

Merkittävänä, ennakkoluulottomana päätöksenä voidaan pitää myös liitymistä Suomen Metsästäjäliiton jäseneksi, joka aiheutti paitsi painetta jäsenmaksun korotukseen, mutta myös sen mukana hieman nurinaa. Saadut hyvät kokemukset ovat osoittaneet, että valtakunnallinen järjestäytyminen metstysseurojen etujärjestöön oli oikea toimenpide. Olemme koko ajan ajan hermoilla.

Vuoden 2013 talvikokouksessa tartuttiin toimintasuunnitelmassa sanoista tekoihin. Seura kasvatti riistahoitotyöhön osoitettua määrärahaa tuntuvasti, tosin jäsenmaksuakin nostettiin jo vuotta aikaisemmin. Vuonna 2014 seuralla oli riistapeltoa runsaat 4 hehtaaria. Seura tuki yksittäisiä jäseniä siementen ja
väkilannoitteiden hankinnassa. Seurassa päätettiin järjestää kaikille lapinlahtelaisille 10–14 vuoden ikäisille nuorille erästykseen, luonnossa liikkumiseen ja kalastukseen liittyvä kerho. Olvi-säätiöltä ja Metsästäjäliitolta anottiin ja saatiin rahallista avustusta. Eräkerhossa on tällä hetkellä 31 osallistujaan, joista keskiviikkoisin pidettäviin kerhoiltoihin on osallistunut keskimäärin 20 osallistujaa ja onpa heidän suhteen ylitetty jo kunnan raja.

Kerhossa on askarreltu vaapusta hirvitorneihin saakka. Kerholaiset ovat osallistuneet hirven- ja jäniksen metsästykseen tiukkojen turvatoimien rajoissa. Riemullisinta oli, kun hirvenmetsästyspäivänä saalista tuli jopa kahden hirven verran. Kerholaiset toteuttivat vetäjien johdolla vanhan, kunnon ajometsästyksen, mutta samaan aikaan he saivat seurata koiratutkasta hirvikoiran työskentelyä ja eräät ehtivät käydä kaadoillakin. Kerhotoimintaa on aikomus jatkaa sen suuren suosion myötä. 

Myös aivan pienille, tuleville luonnossa liikkujille järjestettiin kolmena päivänä kerhopäivä, jolloin tutustuttiin luonnossa kasveihin, lintuihin ja eläinten jätöksiin ja
jälkiin. Riemulla ei ollut rajoja, kun vielä paistettiin nuotiomakkarat. Seuran pienpetometsästys on koko ajan kasvamassa. Tähän satsataan tulevana
vuonna. Kaikkia aktivoidaan, mutta kerhossa näperrellään minkkiloukkuja pienpetojen pään menoksi. Kunnian kerhon pyörittämisestä kuuluu sen aktiivisille vetäjille, joiden joukossa on nuoria koejäseniä. Varsinainen jäsenyys lienee kiistaton.

Toivomme, että seuran www.sivut parantavat tiedonkulkua ja ajan tasalla oloa. Silloin ei olla hevosmiesten tietotoimiston varassa ja avoimuus päätöksenteossa lisääntyy. Kuitenkin totean, että vain osallistuminen seuran yleisiin kokouksiin ja  sen kautta päätöksentekoon toteuttaa parhaiten seuran säännöissä ilmaistut tarkoitusperät. Jäsenten kesken yhdenvertaisuus on yli kaiken kantavana periaatteena.

Puheenjohtaja Jorma Rannio